Saarimökki, plussat ja miinukset

Myönnettäköön se, että mökkiä ostaessani en ajatellut ihan kaikkia saarimökin saloja. Auton ja mökin väliin jää kaistale merta, joka aiheuttaa väistämättä omat juttunsa. En kutsu niitä haasteiksi, sillä en koe niitä vaikeiksi. Mutta moni asia vaatii enemmän aikaa ja suunnittelua, kun autolla ei pääsekään ovelta ovelle.

Olen viime vuosina tutustunut hyvinkin rakkaudella saarimökkeilyyn, listaan alle omia ajatuksia plussista ja "miinuksista".

Sää: Riippuen saaren sijainnista, sää voi olla toisinaan todella armoton ja ankara. Myrskyt merellä näkyy ja tuntuu, korkea aallokko vie soutelijan nopeasti mennessään. Sää voi vaikuttaa mökkeilyyn jopa niin voimakkaasti, että mökille ei joko pääse tai saaresta ei pääse pois. Meillä venematka on todella lyhyt ja sen taittaa huonollakin kelillä soutaen, mutta kauempana merellä sijaitsevat mökit vaativat kumppanikseen tukevan veneen ja moottorin sekä taitoa käsitellä niitä. Olen nyt seurannut muita saaristossa mökkeileviä, ja huomannut että lähes kaikki ennakoivat. Jos tuleville päiville on luvattu huonoa keliä, mökkeilijät poistuvat saaristosta vielä hyvän sään aikana.

Sen sijaan hyvällä säällä mökkeily saaristossa on ihan parasta 🤍 Saaressa saa olla ikään kuin omassa rauhassa, vierailijoita ei koskaan tupsahtele kylään (saisi toki tupsahdella!) ja rannasta aukeaa väylä koko maailmaan.

Tuulisuus on myös oma lukunsa. Meidän tontilla ei juurikaan tuule suojaisan poukaman vuoksi, mutta saaren toiselle puolella tuuli voi olla todella navakkaa. Tuuli vie toisaalta hyttyset mennessään, mutta niin se vie pahimmillaan sähkötkin. Ja uskokaa kun sanon, saaristossa ei korjata sähkökatkoja ihan niin nopeasti, kuin mantereella. Kynttilöitä on hyvä olla varastossa, samoin kuin taskulamppuja ja paristoja. 

Tavaroiden kuskaaminen: On ihan oma juttunsa viedä saareen esimerkiksi jääkaappi, kiuas tai sohva. Kamppeet pitää ensin saada autosta tai peräkärrystä veneeseen ja veneestä vielä saareen. Talvella tavaraa voi toki kuskata jäitä pitkin, jos jäitä on. Yksi mökkinaapureistamme kertoi, että hän ajeli parikymmentä vuotta sitten autolla joka talvi saaristoon. Milloin pilkille, milloin polttopuiden tekoon. Nykyään autolla ei ole jäille enää mitään asiaa, jäät ovat ohentuneet niin paljon. 

Moni naapureistamme hyödyntää talvisin mönkijää ja sen perässä vedettävää ahkiota. Me emme ole vielä mönkijää ostaneet, vaikka tavaran kuskaaminen sillä tavoin näyttääkin näppärältä. 

Olemme tähän asti saaneet kaikki tavarat turvallisesti saareen ja saaresta pois. Muistan hyvin, kun veimme uutta sohvaa mökille. Sohva vei niin ison osan veneestä, että kyytiin mahtui sen lisäksi hädin tuskin kuski. Loput perheestä odotteli kiltisti rannalla sen aikaa, kun sohvaa vietiin saareen ja veneeseen tuli enempi tilaa. Remonttien yhteydessä syntynyttä purkujätettä olemme lastanneet soutuveneen täyteen ja hinanneet sitten "jätekuormaa" toisen veneen perässä mantereelle.

Tavaroiden haastava kuskaaminen voi olla myös yksi syy siihen, miksi saarimökeillä ei käy niin paljon varkaita. Ehkä pitkäkyntiset löytävät saaliinsa helpommin mantereelta. Tämä on tietysti hyvä juttu ja ainakin itse löydän saarimökistä turvallisuutta ja rauhaa. Uskallan olla yksinäni saaressa pitkiäkin aikoja, sillä satunnaisia ohikulkijoita sinne ei eksy.

Talvi: Jos ihan rehellisiä ollaan, niin rakastan talvella mökkeilyä. Ehkä jopa enemmän, kuin kesäkautena. Syy tähän on hyvin yksinkertainen: talvella saaremme on täysin autio ja saamme samoilla siellä aivan rauhassa. Lisäksi koiran kanssa elo on huolettomampaa, sillä kyyt ovat talviunilla ja punkit poissa. Tykkään siitä hiljaisuudesta, joka tuon tienoon valtaa aina talvisin. Nautin myös hämäryydestä ja sytytän sekä sisälle että ulos kynttilöitä. Saaressa valosaastetta ei ole ja tähtitaivas näkyy kirkkaampana. Jäisen meren ylle heijastava kuutamo on kaunista katseltavaa ja talvisin projekteja on vähemmän. On siis ihan oikeasti aikaa vain olla ja hengittää sekä palautua. 

Talvisin saa tarkemmin miettiä pesu- ja juomavesiä. Tontillamme ei ole vielä kaivoa, joten tuomme juomaveden mantereelta ja pesuvedet keräämme sadevesistä. 

Meillä kävi tuuri siinä mielessä, että mökillemme pääsee käytännössä aina. Joko jäätietä pitkin tai sitten sulan yli veneellä. Mutta jos mökki sijaitsee yhtään kauempana saaristossa, voi talvimökkeily olla täysin poissuljettu vaihtoehto. Meidän mökki on rakennettu ympärivuotiseen käyttöön ja se ominaisuus on kyllä ehdottomasti plussaa.

Kulut: saaristossa on vuosittaiset kulut kiinteistöveroineen, auto- ja laituripaikkoineen sekä jätemaksuineen. Kuluihin voi toki itse vaikuttaa paljonkin miettimällä sähkön kulutusta, lämmitystä, veneen kuluja jne. Mutta se kululisä mikä saaristomökkeihin tulee, on rahti. Jos jotakin tilaa ammattilaisen kautta, on se sitten työ tai materiaali, ekstraa laskuun tuo kuljetus vettä pitkin.

Kunto nousee: kesäisin huomaan itsessäni hyvin sen, kuinka kunto nousee mökkeillessä aika lailla itsestään. Tonttia ravatessa askeleita tulee helposti yli 10t joka päivä ja lihakset pysyvät kunnossa, kun tavaraa kantaa ja nostelee enemmän. Ihan jo pelkästään juomavesien kantaminen käy hyvästä treenistä! Soutaminen tuo myös kivaa vastapainoa toimistotyölle ja suppailun ilon olen löytänyt mökin myötä.

Mutta tiedostan sen, että mökkimme ei ole huonojalkaisten tai iäkkäiden vanhusten paikka. Ensinnäkin päärakennus sijaitsee niin korkealla, että sinne "kiipeäminen" on jo oma juttunsa. Mökkinaapureissamme on kyllä paljon hyväkuntoisia eläkeläisiä, jotka varmasti osittain pysyvätkin hyvässä kunnossa mökkeilyn ansiosta. He ovat olleet saaressa 80- luvulta lähtien eivätkä ole kuulemma mihinkään poistumassa. Ihailen suuresti näitä mummoja ja pappoja 🤍 Asenne ja sitkeys sekä rakkaus mökkiin vie pitkälle.

Terveys ja toimintakyky ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Niinpä aionkin nauttia saarimökistäni niin kauan, kun jalat ja kädet toimivat ja jaksavat. Ja tiedän myös sen, että jos jotain sattuu, niin avun saaminen saareen ei käy kovin nopeasti. Varsinkin lasten ja koiran kanssa tätä on tullut useastikin mietittyä.

Kuten kaikessa, hyviä ja huonoja puolia löytyy aina. Ja kovin paljon on mökkelijästä kiinni, mitkä asiat koetaan haastavaksi. Moni päivittelee meille venematkaa ja kokee sen jotenkin vaikeaksi. Meille se ei ole tuottanut mitään ongelmaa. Matka on lyhyt ja suojaisa, sen taittaa vaikka soutaen ja karikoita ei tarvitse murehtia. Reippaina ihmisinä olemme vielä saaneet kaikki tavaratkin saareen, väitän että asenne ratkaisee tässäkin paljon. Ja jos joskus tulee se päivä, ettei omin voimin joku asia saareen liiku, niin rahalla saa palveluja ja usein apua saa pyytämällä. Hankaluuksista ei kannata tehdä suurempaa, kuin ne onkaan.

Omat taitoni eivät riittäisi pitkään venematkaan tai perämoottoreiden kanssa touhuamiseen. Ihailen myytäviä mökkejä Houtskarissa ja haaveilen avomeren syleilystä, mutta tiedostan omat rajani. Niinpä jokainen miettii siis mökkinsä sijaintia omien taitojensa ja kykyjensä sekä unelmiensa mukaan.

Meidän oleminen saaressa on ollut varsin mieluisaa. Suosittelen kokeilemaan, jos se vähänkään kiinnostaa! Enemmän elämässä kaduttaa ne asiat, jotka jää tekemättä.

Tulevaisuuden investoinneissa ja haaveissa meillä on porakaivo, joka helpottaisi mökkeilyä vielä entisestään. Täytyy kerätä puskuria sitä varten vielä.

Eksyin vauva.fi-foorumille lukemaan mielipiteitä saarimökeistä. Osa kommenteista oli todella fiksuja ja asiallisia, osalle kommentoijista nauroin ihan ääneen. Kaikenlaista ihmiset viitsiikin kirjoittaa, tietämättä aiheesta yhtikäs mitään. Ja jälleen sain huomata, että netissä kyllä jokaisesta asiasta saadaan riita aikaiseksi. Se on sääli.

Jokainen voisi kuitenkin muistaa sen, että oma mökki on omistajalleen rakas paikka. Vaikka toisen kesäkeidas ei itseä miellyttäisi, niin voi siitä puhua kuitenkin kunnioittavasti. Mummoni joskus opetti, että jos ei ole mitään kaunista sanottavaa, älä sano mitään. 

"In a world where you can be anything, be kind"