Jos kesälomalle kaipaa näkemistä, niin Velhoveden rengastie kannattaa käydä kurkkaamassa! Sen pääsee kulkemaan joko pyörällä tai autolla sekä meloen, kokonaismatka on noin 50km. Matkalla näkee palan Suomen kauneinta saaristoa, wanhoja hirsirakennuksia, haaksirikkoutuneita hylkyjä sekä paljon muuta!
Matkaan on hyvä lähteä Velhoveden kierrokseen tehdyn kartan avulla. Siihen löytyy netistä hyvä ja selkeä sivu https://uusikaupunki.fi/velhovedenreitti/ tai jos haluaa oikein fiilistellä (kuten minä!), niin paperisia karttoja saa muun muassa Santtiorannan leirintäalueelta ja Uudenkaupungin matkailuneuvonnasta. Karttaa kannattaa matkan aikana katsella, jotta kaikki etapit tulee nähtyä ja samalla saa infoa jokaisesta kohteesta!
Alkumatkasta myös hylyt.net sivusto oli kätevä apuri! Jos sää on selkeä ja retkipäivälle osuu laskuvesi, niin hylkyjä pääsee näkemään rannalta käsin. Alla kuva Väinöstä
https://www.hylyt.net/item/vaino-3103/
Uudenkaupungin edustalle ja ympärille on uponnut useampikin laiva/kaljaasi tai fregatti. Jos niistä oikein innostuu, niin hylkyjen bongausreissulle on mahdollista päästä.
https://visituusikaupunki.fi/fi/meri-ja-muu-luonto/hylkyretket-pienryhmille-tilauksesta
Vessoja löytyy reitin varrelta todella kivasti, samoin kahviloita ja pieniä puoteja. Lisäksi on mahdollisuus ostaa herneitä, perunaa, mansikoita, sipulia yms suoraan tiloilta. Ja uimarantoja on matkan varrella useampia! Ne kaikki olivat myös lapsille soveltuvia.
Aloitimme päivän piipahtamalla taidetalo Pilvilinnassa. Se on Uudenkaupungin suosituin matkailukohde ja ymmärrän kyllä miksi: pihapiiri on huumaava taideteoksineen ja ruusuineen, meri avautuu suoraan eteen. Itse Pilvilinna on kuin talo satukirjasta, lattiasta kattoon täynnä maalauksia ja värejä, hauskoja ja humoristisia taideteoksia. Täällä tulee hyvä mieli! Kurkkaa pihalta myös pitsimökki ja taidepolku. Pilvilinnan pihalta näkee myös haaksirikkoutuneen Osmo-fregatin kokan. Olimme täällä elokuun alussa ja retkipäivälle sattui harmillisesti todella korkea vesi, mutta Osmosta näkyi silti pinnalle palanen.
Osmon vierellä makaa alus nimeltä Tiira.
Matka jatkui kohti saaristohyppelyä ja pian eteen tulikin ensimmäiset sulkuportit, joka yhdistää makean ja suolaisen veden. Koko reitin ajan oikealla puolella pysyy makeanvedenallas ja vasemmalla puolella suolaisempi merivesi. Alueen kalasto on runsas, toiselta puolen porttia saadaan muikkua ja toiselta puolelta pyydetään silakkaa!
Sulkuporteilta ei ole pitkä matka Väinön hylylle, se oli korkeasta vedestä huolimatta selkeästi bongattavissa.
Aikoinaan saariston miehiä on työllistänyt kivenlouhinta ja se onkin jättänyt jälkensä seuraavan etapin varrelle. Lepäisten kivilouhokset oli näkemisen arvoinen paikka ja historia selkeästi havaittavissa. Uudenkaupungin harmaata graniittia on laivattu Eurooppaan ja Amerikkaan asti. Myöskin Kansallismuseomme on rakennettu samaisesta graniitista.
Piipahdimme vielä Aidanpäänniemeen, jonne pääsee kun ajaa Lepäisten saaristokylän halki ja jatkaa pistotien päähän. Avautuva merimaisema oli mieletön! Kauempana horisontissa näkyi rahtilaiva sekä Isokarin majakkasaari (kuva majakasta on viime kesältä, kannattaa käydä sielläkin!)
Jatkoimme matkaa läpi saaristokylien ja seuraavana vuorossa oli Lyökki. Tähän paikkaan rakastuin aivan valtavasti ja taisin kuviakin ottaa pari sataa!
Matkalla Lepäisiltä Lyökkiin kannattaa pitää silmät auki, tuo pätkä tarjoaa nimittäin kauniit tammi-ja saarnilehdot sekä uhanalaisia metsäomenapuita. Lisäksi reitin varrella oli tyrnipensaita. Luonnon lisäksi voi bongata veneitä ylittämässä asfalttitietä, sillä Korsaaren veneidenvetopaikka on tällä etapilla. Läpi tien kulki kiskot, joiden avulla vene saadaan vedettyä meren puolelta makeanvedenaltaaseen. Vene vain kelkkaan ja vedoksi!
Seuraavaksi suunnistimme Lyökin vanhalle luotsiasemalle. Nykyään se on yksityisomistuksessa, joten pihalle ei päässyt mutta riitävän läheltä sai ihailla kuitenkin. Luotsiasema on todella kauniisti säilynyt ja hyvänä pidetty, meri aukesi jälleen niin kauniina.... Ah!
Lyökki on aikanaan ollut keskeinenkin paikka laivojen varustuksille ja rakentamisille. Lyökin ensimmäinen luotsitupa valmistui vuonna 1858. Jos tykkää vanhoista rakennuksista, niin tässä kannattaa piipahtaa!
Matka jatkui kohti Pyhämaata ja reitti tarjoili kyllä kauniita maisemia. Koko matkan ajan oli selkeästi opasteita ja karttaa seuraamalla pysyi hyvin kärryillä. Matkalla seuraavalle etapille oli muun muassa Vintrinrauman sulkuportti, jonka kohdalta on kulkenut yksi talonpoikaispurjehduksen meriväylistä. Lisäksi oli torpat ja kauniit laiturit, venesuojat ja kalamajat, laidunmaat eläimineen ja tuulimyllyt. Voin hyvin kuvitella, kuinka näillä seuduilla on aikanaan kulkenut salakuljettajat ja hylkeenpyytäjät, saaristolaislapset ja perheet. Pysähdyimme useampaan mutkaan ja kallioon, ihan vain ihastelemaan maisemia ja rakennuksia. Vaikka sääennusteet olivat luvanneet sadetta, niin säästyimme siltä. Paikoitellen oli tummia pilviä, vaan vettä ei tullut kertaakaan.
Pyhämaa, tämä on minulle entuudestaan tuttu paikka ja osa syy siihen, miksi halusin mökin näiltä suunnilta. Tutustuin historiaan vielä vähän tarkemmin ja se tarjoili lisää haaksirikkoja (muun muassa piispa Henrik vuonna 1154). Pysähdyimme Pyhämaan kyläkaupalle jäätelölle ja ostoksille, tästä ihanasta kaupasta saa aivan kaikkea! Aivan kuin Prisma ja Biltema olisi laitettu yhteen, löytyy veneilyvarusteet ja auton varaosat, vaatteet ja ruokaa, matkamuistot ja sisustustarvikkeet. Olenpa täältä joskus ostanut myös hääkakkuuni koristeet! Lisäksi söimme lounaan Pyhämaan pirtissä, ruoka oli nam!
Vatsat täynnä jatkettiin matkaa ja Pyhämaa on ehdottomasti yksi Velhoveden rengastien kaunein etappi. Uhrikirkko on rakennettu 1600-luvulla ja sen yksinkertainen ulkokuori kätkee sisälleen todella kauniit maalaukset.
Maalauksista ja saarnatuolista olisi saanut lukemattomia kuvia. Uhrikirkko on kesäaikaan edelleen käytössä ja nyt meitä vastassa oli avulias opas, joka kertoi kirkon ja maalausten historiaa.
Hautausmaalta bongasimme edesmenneiden sukulaisten haudat, yksi heistä on toiminut aikanaan luotsina. Valtaosa tänne haudatuista on viettänyt elämänsä merellä ja saanut elantonsa perheelleen sieltä.
Aivan vieressä on Pyhämaan uudempi kirkko, kävimme myös siellä.
Kirkkomaan takaa pääsee kävellen rantaan ja sinne kannattaakin mennä. Venevajojen lisäksi eteen tupsahtaa kaunis tuulimylly sekä uudet kuntoportaat. Ihastelin mennessä myös kapeita kujia ja vanhoja rakennuksia pihoineen.
Piipahdimme myös sukulaisten synnyintiloilla, harmiksemme saimme huomata niiden jo hieman rapistuneen.
Kun ajaa Pyhämaan aivan päätyyn saakka, saapuu Pitkäluodolle. Sen lisäksi, että päätyy kalastuskyliin, päätyy myös avomeren rannalle. Eteen avautuu Selkämeren kansallispuisto ja Kalasataman aallonmurtaja. Tässä vietimme pidemmän tovin, ihan vain aavaa maisemaa tuijotellen ja kahvia hörppien.
Matkaa oli jatkettava ja seuraavat etapit ovatkin jo pikkuhiljaa viimeiset. Matkalla Katarauman sillalle, on yhtenä etappina Avankarin aarnihauta. Tieltä käsin sitä ei nää, mutta jos Velhoveden kiertää meloen, siihen on mahdollista tutustua. Siellä kuulemma näkee aaveita ja kummituksia!
Katarauman sillalta en ottanut kuvia, siinä oli sen verran vipinää ja ruuhkaa. Silta on valmistunut 1891 ja se on liittänyt luotolaiset mantereeseen. Sillan yli ei ole kuulemma koskaan tullut elävää sonnia tai täysjärkistä ihmistä. Mene ja tiedä siitä.
Luodoilla ja saarilla on asuttu yli tuhat vuotta ja sen historian havinan kyllä aistii koko reissun ajan. Lisäksi paikalliset ovat todella ylpeitä historiastaan ja suvustaan! Saimme matkan aikana kuulla paljonkin tarinoita ja vinkkejä nähtävyyksille. Ystävällisyys ja vieraanvaraisuus oli koko ajan läsnä.
Seuraavaksi pysähdyimme Radansuun vesimyllylle. Se on rakennettu 1800-luvun alussa ja on edelleen toiminnassa. Nykyään se on yksityisomistuksessa ja päässyt valitettavasti vähän huonoon kuntoon...
Myllystä saisi vielä todella kauniin, jos ympäristöä hieman raivaisi ja hirsipintoja maalaisi!
Mylly ei ehkä ollut Rengastien kauneimpia kohteita, mutta seuraavana vuorossa oleva Inhamon silta ehdottomasti on! Silta ylittää Sirppujoen, jota pitkin kauppiaat ovat purjehtineet. Tavaraa on aiemmin kuljetettu vuosittain satoja laivalastillisia, joten tämä on ollut vilkas suistoalue. Ja tänä päivänä hyvin kaunis sellainen!
Viimeisenä etappina on Männäisten ruukkialue, jonka historia ulottuu varhaiselle keskiajalle asti. 1700-luvulla sinne perustettiin ruukki ja se on edelleen kauniissa kunnossa. Piipahdimme myös Kotiseutumuseolla, lähinnä ihastelemassa vanhaa hirsitaloa ja tuulimyllyä.
Päivä oli todella kiva ja onnistunut! Näin elokuun alussa ei ruuhkaa tai tungosta ollut juuri missään, joka puolelle pääsi ihastelemaan ja ihmettelemään.
Rakkauteni läntistä Suomea kohtaan kasvoi entisestään ja täytyy kyllä sanoa, että kotimaastakin löytyy kauniita paikkoja tutkittavaksi.
Kommentit
Lähetä kommentti