Seikkailujen syksy

Loppukesä ja koko syksy meni saaristoa tutkiessa. Löytyi mielettömiä luotoja, luonnonsuojelualueita ja näimme luonnon elinkaarta parhaimmillaan. Parasta oli löytää kaikenlaisia luurankoja, niitä oli asumattomat saaret tulvillaan. 

Taskurapuja on nähty useampia, kokonaisina tai pelkät sakset. Onko tuo rantataskurapu vai liejutaskurapu?

Luita, hampaita, pääkalloja, munia, sulkia, eläviä eläimiä, poikasia.... Kaikenlaista tuli vastaan saarelta toiselle hyppiessä! Ja syksyn aikana rannan läheisyyteen tuli myös korvameduusat! 

Saaren toisella puolella on jylhää kalliota ja aurinko paistaa sinne läpi päivän, sieltä löysin myös kyykäärmeiden pesäpaikan. Keväällä ne kerääntyvät kalliolle lämmittelemään ja kesän ovat jossain muualla. Syksyllä ne taas palaavat pesäpaikalleen ja ovat ihailtavissa. Vaikka niitä on runsaasti näillä main, niin meidän puolella saarta en ole yhtäkään nähnyt. Yksittäinen rantakäärme uiskentelee silloin tällöin vastaan, mutta kyyt ovat pysyneet muualla. 

Lapset lähtevät mielellään kyitä bongaamaan ja se on mielestäni hienoa. Olenkin yrittänyt opettaa heille, että käärmeitä tulee kunnioittaa vaan ei tarvitse pelätä. Ihminen pystyy elämään luonnon kanssa sopusoinnussa ja niin, että tilaa on kaikille.

Tämä on yksi mökkeilyn parhaista puolista: luontoa näkee kokonaisuudessaan ja vaihtelevuudessaan vuodenaikojen mukaan. Täällä saan ihailla mereltä nousevat ukkosmyrskyt ja taivasta halkovat salamat, näen aallokon pauhaavan ja taas tyyntyvän. Näen eläinten lisääntymiskaaren ja kiertokulun. Ei tarvita Netflixiä, kalenteria tai kelloa. On ihan oikeasti irti arjen pyörästä. Kahvikin maistuu saaressa paljon paremmalta! 😄