Ensimmäinen viikonloppu, venetsialaiset

Millähän sanoilla sitä tunnetta kuvailisi, kun hyppäsin autoon ja ohjasin nokan ensimmäistä kertaa kohti omaa mökkiä... Jännitys? Riemu? Onnellisuus? Ne tuhannet ideat ja visiot, loppukesä ja siihen liittyvä haikeus. Loppuuko meidän mökkeily tältä vuodelta jo ennenkuin ehtii alkaakaan?

Kolmen tunnin ajomatka tuntui todella pitkältä, mutta yritin tutustua ajatuksella matkalla oleviin maisemiin ja nähtävyyksiin, putiikkeihin ja erilaisiin pysähdyspaikkoihin. Nyt minulla on jo matkan varrelta muutama suosikkipaikka, niistä lisää myöhemmin!

Ilmassa oli jo syksyn tuntua ensimmäisenä viikonloppuna, mutta sitä tuskin huomasi. Tutustuimme mökkiin, tutustuimme saareen, tutkimme kaapit ja varastot. Mökin edellinen omistaja jätti käytännössä kaiken irtaimiston mökille ja hyvä niin, saimme todella helpon ja kevyen startin mökkeilyyn! Sain ilokseni huomata, että huonekalut, astiat ja sisustustavarat olivat kaikki ehjää ja hyväkuntoista.

Saari oli juuri niin kaunis, kuin unelmoida saatoin! Rakastan näitä kallioita ja käppyräisiä mäntyjä. Meren tuoksua ja karua kasvustoa. Sitä tietynlaista rajattomuutta, jota meri tuo tullessaan. Ja tavallaan on kummallista tämä rakkauteni merta kohtaan. Isäni on Itä-Suomesta kotoisin ja olen lapsuuteni kesälomat viettänyt käytännössä täysin järvien ja lampien rannoilla. Mutta muutamana kesänä pääsin lapsuudentoverini mukaan heidän mökilleen Kotkan saaristoon ja sieltä tämä "hulluus" varmaan on saanut alkunsa.

Muistan sen Kotkan saaren hyvin. Toinen puoli saaresta oli mökille ja suojaisalle pihalle ja toisella puolella avautui avomeri ja sen kesyttömyys. Katselin sieltä kalliolta aallokkoa ja laivojen kulkua, näin myrskyjen saapuvan ja myrskyjen laantuvan. Keräsin taskut täyteen sileitä kiviä ja simpukoita, kuulin korvissa lokkien huudot ja joka puolella tuoksui meri. Se on se tunne, jonka saan vain meren äärellä. 

Mökkitonttimme on pieni ja simppeli. Rannan tuntumassa on ajettavaa nurmikkoa jonkin verran, tontti nousee ylös paikoittain reilustikin ja mökki on rakennettu korkeimmalle kohdalle. Näkymät merelle ovat huikeat, varsinkin yläkerran parvekkeelta! Piha muodostuu pitkälti kivikoista ja kalliosta, mustikkaa on paljon. Mökin takaa avautuu polut metsään ja luonnonsuojelualueelle. Täältä saa sekä polttopuut että sienet kerättyä, mustikat haen aamujugurttiin omalta pihalta.

Veneilimme saaristoa ristiin rastiin ja vain olimme. Täydellinen viikonloppu kaiken kaikkiaan, joka huipentui niihin venetsialaisiin. Täällä päin niitä juhlitaan isommalla mittakaavalla ja lähitienoolle oli järjestetty paljon tapahtumaa, lapsiperheet huomioitu todella kivasti. Saimme nauttia myös ilotulituksista, jotka näkyivät omalle rannalle todella kauniisti!

Hämärtyvä loppukesän saaristo oli niin kaunis: lähes jokaisella pihalla paloi kokko, myös pienille luodoille sytytettiin kokot palamaan. Ulkotulia ja veteen heijastavia valoja. Musiikki soi aamun pikkutunneille asti ja hetken tuntui sille, kuin olisi tupsahtanut ulkomaille 💙

Rakkauteni tätä paikkaa kohtaan kasvoi vielä pykälillä. Varmuus siitä, että tämä yksi elämäni suurimmista hankinnoista on ollut täysin oikea.