Irlanti

Reissun ensimmäinen päivä:

Mun "bucket list" on pitänyt sisällään reissun Irlantiin jo kauan. Olin siis melkoisen onnellinen, kun opiskelijani haki harjoittelupaikkaa Irlannista ja minä sain opettajan roolissa lähteä häntä saattamaan.

Ajankohta tälle reissulle osui lokakuulle ja kaikki varoittelivat runsaista sateista. Mutta sataahan se lokakuussa Suomessakin, joko vettä tai lunta. Jos pitää valita missä sadepäiväänsä viettelee, Irlanti käy vaihtoehtona minulle hyvin.

Minun oli tarkoitus olla reissussa neljä päivää ja päätin lähteä matkaan hyvin kevyin kantamuksin. Panostin vedenpitäviin kenkiin sekä lämpimään takkiin ja pakkasin kaiken oleellisen yhteen selkäreppuun.

Kooltaan tuo Revolution Racen tilaihme on sellainen, että se menee käsimatkatavaroissa. Ja toki budjetissa pysyminen oli taattu, sillä tuliaisia ei juurikaan osteltu repun tilavuuden takia. 

Lento lähti aamulla ja kaikki sujui sen suhteen hyvin. Irlantiin meno tuntui nopealta pyrähdykseltä viime vuoden Kenian lentoihin verrattuna! Lapset kyselivät ennen lähtöä, että kuinka kauan lento kestää. Havainnollistin lentomatkan näin: "äiti on nopeammin Irlannissa, kuin mökillä". Sain hämmästyneitä huokauksia ja suuria silmiä. Ja onhan se tosiaan hassua! 

Ensimmäisen päivän agendana oli saattaa opiskelija turvallisesti vaihtoperheensä luo. Otimme Dublinin lentokentältä bussin Corkiin ja täytyy kyllä sanoa, että netin kautta lippujen varaaminen ja maksaminen sujui tosi näppärästi! Ja täällä on se kiva puoli, että kysymällä saa apuja. Eksyminen mihinkään on käytännössä mahdotonta.

Bussimatka kesti noin kolme tuntia ja siinä oli hyvää aikaa tutkailla maisemia. Peltoa riitti silmänkantamattomiin ja laiduntavia eläimiä oli lähes joka tilkulla. 

Vesisade oli osan matkasta melko voimakas. Mutta siihen olin varautunutkin, henkisesti ja varusteilla.

Talot oli juuri niin värikkäitä, kuin kaikissa elokuvissa ja internetissä. Ja nuo ovet, voi että! Kirkkaan keltaisia, punaisia, vihreitä, värikästä lasia jne. Olisin voinut kuvata pelkkiä ovia yhden päivän.

Kun olin saanut opiskelijani "luovutettua" alkoi vapaa-aikani. Olin jo etukäteen päättänyt, että yritän nähdä mahdollisimman paljon tällä lyhyellä reissullani. Niinpä heitin reppuni hotelliin ja lähdin kävelemään Corkin kaduille.

Vanhoja kirkkoja ja katedraaleja oli todella paljon. Lähempää vilkaisin Shandon Bells tornia, joka on anglikaaninen kirkko. Se kohosi kauniisti Corkin ylle ja oli vaikuttava rakennus.

Keskusta oli hyvin samankaltainen, kuin monessa muussakin kaupungissa: kauppoja, ravintoloita ja baareja kylki kyljessä. Suosin paikallisia puoteja ja ostin ekat tuliaiset: suklaata, jääkaappimagneetteja sekä toffeeta.

Piipahdus englantilaiseen markettiin oli vaivan arvoinen! Paikalliset myivät hedelmiä, kasviksia, lihaa, leipää, käsitöitä.... Oikea tori ja iso sellainen! Tälle suositus.

Kävelin illan aikana Corkia ristiin rastiin noin kahdeksan kilometrin verran. Tuntui, että näin tosi paljon, mutta totuus on se että näin vain murto-osan.

Lee-joki toimi hyvänä maamerkkinä. Sen mukaan oli helppo suunnistaa joka puolelle.

Ensimmäiset ajatukset Irlannista listattuna alle:

✅ Ihmiset todella ystävällisiä! Neuvoja, suuntaa, apuja pystyi kysymään ihan keneltä vain ja kaikki olivat todella avuliaita.

✅ Yksinään seikkailu oli turvallista. Sivukujille sai suunnata ihan rauhassa ja ihmetellä arkkitehtuuria. Toista oli esimerkiksi Keniassa, jossa ihan oikeasti sai pelätä oman turvallisuutensa puolesta.

✅ Asiointi joka puolella helppoa. Sama rahayksikkö, netti toimii, pankkikortti toimii, englannilla pärjää.

🧨 Sisäilma kaikkialla oli melkoisen kostea. Tämä kannattaa huomioida varsinkin, jos kärsii sisäilmaoireilusta. Tai jos kastuu vesisateessa. Vaatteiden kuivatus voi viedä aikaa.

Ehkä hiukan yllätyinkin siitä, kuinka huonossa kunnossa osa taloista oli. Ikkunoissa oli poikkeuksetta kerääntynyttä kosteutta ja katot kasvoivat saniaisia sekä sammalta. Jätin hotellihuoneen pöydälle työpapereita ja ne olivat yön aikana kostuneet rullalle 😁 

Ruoka oli hyvää! Otin iltapalaksi fish and chips. Hintataso on aikalailla samaa luokkaa, kuin kotona. Kahvilat, ravintolat ja shoppailu ei siis täällä tule edulliseksi, joissain paikoissa hinnat olivat jopa korkeammat kuin kotona. 

Hotellini isäntäväki oli aivan ihana! He opastivat ja ohjeistivat paikasta toiseen, lainasivat sateenvarjoa ja pitivät turistista hyvää huolta. Redclyffe bed and breakfast saa huolenpidosta kyllä täydet pisteet!

Toinen päivä Irlannissa:

Heräsin aurinkoiseen aamuun Corkissa. Suuntasin aamupalalle, joka oli niukahko verrattuna pohjoismaisten hotellien aamupaloihin. Aamupala tuotiin valmiina, joten sen kokoon ei voinut itse vaikuttaa. Lautasella oli kaksi pientä nakkia, kaksi siivua pekonia sekä paistettu muna. Täydensin sitä hedelmillä ja jugurtilla, sillä tiesin seuraavan ruokani olevan vasta iltapäivällä.

Leipää olisi ollut runsaasti tarjolla, mutta minun kroppa ei kestä vehnää ollenkaan ja niinpä ruokien tarkkailu ja syöminen on välillä hiukan haasteellista.

Kävelin parin kilometrin matkan linja-autoasemalle ja sain todeta, että Irlannissa julkinen liikenne on todella näppärä ja helppo. Sekä edullinen! Ostin liput Watergrasshilliin ja lähdin tapaamaan opiskelijaani.

Matka sujui joutuisasti ja sain katsella kauniita peltomaisemia. Ilma oli kaunis ja ihailin vaan rakennuksia, pihoja sekä näkymiä. 

Päästyäni perille opiskelijan luo minua vastassa oli pari paimenkoiraa, paljon lehmiä, vajaa tuhat kalkkunaa ja maailman ihanin isäntäpari!

Vietin aamupäivän heidän kanssaan ja kun tilalta lähdin, tiesin opiskelijani jääneen todella hyviin käsiin 💚 Hän tulee kokemaan kyllä varmasti elämänsä ikimuistoisimman työharjoittelun!

Paluumatkalla maalta kaupunkiin pysähdyin Blarneyn linnassa ja puutarhassa. Yhdellä sanalla kuvattuna, vau. Linna oli upea, puutarha oli upea. Kävelin aluetta ristiin rastiin useamman tunnin ja vain ihastelin kaiken kauneutta.

Välillä tuntui, että olisi ollut jossakin Disneyn maailmassa. Ympäristö oli niin mykistävä! Onneksi tähän päivään osui aurinkoinen ilma.

Kiipesin linnan huipulle ja ihailin alas aukeavaa peltomaisemaa. Lampaita ja lehmiä laidunsi siellä täällä ja linnut lauloi koko ajan. Kannattaa ehdottomasti käydä, jos täällä päin vierailee! Lisäksi täällä pääsee pussaamaan taikavoimaista kiveä. Itse en jäänyt pusuttelemaan, sillä jonoa kyseiselle kivelle oli melkoisesti. Lisäksi väkisinkin mietin kiven hygieniaa... Kai sitä joku desinfioi pusujen välissä 😁

Pienen kävelymatkan päässä tästä oli Blarneyn talo, jonka kohdalla koin uudelleen elämyksen "vau". Kuinkahan kauan näitä rakennuksia on joskus rakennettu? 

Viimeistään tämän näkymän kohdalla oli helppo kuvitella olevansa joku Disneyn prinsessoista jossakin satumaailmassa.

Kierroksen jälkeen suuntasin Blarney Woollen Millsiin. "Vaatimaton" ostoskeskus on kolmekerroksinen ja täynnä lähifarmareiden villatuotteita ja käsitöitä sekä irlantilaisia herkkuja. Huokailin mielessäni onnesta ja kiitin samalla itseäni siitä, että otin mukaani vain selkärepun. Tuliaisten osto täältä ei siis käynyt mitenkään päin.

Vaikka shoppailu jäi tällä kertaa, niin ehdottomasti vierailun arvoinen paikka! Myymälä oli sisustettu tosi kivasti ja ihania yksityiskohtia oli joka puolella.

Bussille kävellessä ihastelin taas maisemia ja rakennuksia. Seinämaalauksia siellä täällä, upeita sellaisia.

Hotellille päästyäni olin aivan loppu. Kilometrejä tälle päivälle tuli yli yksitoista. Nukuin yöni kuin tukki.

Reissun kolmas päivä:

Tänään pääsin tutustumaan paikalliseen junaliikenteeseen. Ja jälleen voin todeta, että täällä julkinen liikenne kyllä toimii. 

Ostin liput Corkista Portarlingtoniin ja matka kesti reilu pari tuntia. Koko sen ajan ympärillä oli pelkkää peltomaisemaa ja siinä kohdassa vihdoin tajusin, kuinka paljon laidun- ja peltomaata Irlannissa onkaan.

Asemarakennuksia vilahteli ohi ja ne olivat kaikki mallia "ihanan wanha". Jos eilen olin Disneyn sadussa niin tänään olin jossakin Harry Potterin maailmassa.

Tapasin meidän kansainvälisen yhteistyötahon ja vietin heidän kanssaan mielenkiintoisen aamupäivän. Sain tutustua tarkemmin heidän toimintaansa, vaihto-oppilaiden hakemusten käsittelyyn ja isäntäperheiden valintaan. Oli tosi kiva nähdä, kuinka tarkan seulan läpi kaikki käy ja miten hienosti opiskelijoiden etu edellä toimintaa pyöritetään.

Tapaamisen jälkeen jatkoin junalla matkaa Dubliniin. Siellä minua odotti uusi hotelli ja uudet kujat tutkittavaksi.

Heitin reppuni jälleen hotelliin ja lähdin kävelylle. Aika nopeasti kuitenkin huomasin, että Dublin oli minulle (ainakin siihen kellonaikaan) liian kiireinen, ruuhkainen ja äänekäs. Liikennettä oli paljon ja kaduilla väkimassat. Corkin rauhallisuudesta ei täällä ollut tietoakaan.

Löysin itseni melko nopeasti pyhän Stephenin puistosta, jossa kävelinkin loppuillan ristiin rastiin. 

Liekö väsymys vai mikä, mutta se kaupungin hälyisyys oli siihen hetkeen liikaa. Puistossa ihmettelin kesyjä oravia sekä lammessa uiskentelevia lintuja. Bongasin joutsenet ja sorsat, mutta sitten oli sellaisiakin lajeja, joita en tunnistanut lainkaan.

Puiston liepeillä oli muutama kirkko ja katedraali, joita ihastelin paluumatkalla hotellille. Pysähdyin myös kirppiksellä, mutta repputilavuuden vuoksi tyydyin jälleen vain ihastelemaan. Kirppiksellä oli todella paljon kivan näköisiä vaatteita ja kenkiä, sekä ihania huonekaluja. Kirjoja ja posliiniesineitä tutkailin tarkemmin.

Tummat pilvimassat kerääntyivät iltaa myöten taivaalle ja suuntasin kulkuni hotelliin. Yöllä heräsin discon jumputukseen ja hauskanpitoon. Kuuntelin kadulta raikuvaa riemua ja totesin olevani jo vanha. Kaipasin kunnon yöunia bailaamista enemmän.

Viimeinen päivä Irlannissa:

Päivä valkeni jälleen aurinkoisena. Söin paikalliseen tyyliin kevyen aamupalan ja lähdin hotellista. Päätin antaa Dublinille uuden mahdollisuuden ja kävelin katuja pitkin poikin. Liikennettä ja ruuhkaa oli reippaasti jo aamusta alkaen.

Löysin itseni jälleen puistosta. Istahdin penkille ja selailin Dublinin karttaa. Huomasin, että puistoja oli keskustassa todella paljon. Sain seurakseni taas yhden oravan, sen touhuja naureskelin hetken.

Aikaa tuhlattavaksi oli parisen tuntia ja välimatkojen takia hylkäsin museot sekä eläintarhan. Olisin myös halunnut vierailla Guinnessin Storehousessa, mutta sekin jäi nyt seuraavalle reissulle.

Koin päässeeni"Home alone"- elokuvan lavasteisiin, kun viereiselle penkille istahti rouvashenkilö. Lähes saman tien hänet ympäröi pulujen massa. Pulut istahtivat hänen olkapäille, syliin, jalkojen juureen, pään päälle ja mummeli istui siinä kaikessa rauhassa lintujen seurasta nauttien. Kysyin, että saanko ottaa kuvan ja hän myöntyi hymyillen.

Totesin nähneeni riittävästi Dublinia ja suuntasin reittini kohti lentokenttää ja kotia.

Ajatuksia viimeiseltä päivältä ja matkaa summaten:

✅ Näkemistä on joka puolella todella paljon. Jos haluaa lyhyen reissun aikana saada kaiken irti, niin etukäteen kannattaa suunnitella.

✅ Näin itäistä puolta Irlannista tällä reissulla, mutta takaisin täytyy vielä päästä. Länsipuolen merenrantakalliot ja jylhät maisemat jäi vielä näkemättä.

✅ Täältä löytyy jokaiselle jotakin, matkakohteena todella monipuolinen.

✅ Paikallisia tuotteita ja Irlantilaisia juttuja on saatavilla helposti. Käsitöitä, ruokaa, leivoksia, makeisia, vaatteita.... Tuottajat ja valmistajat oli tuotteissa selkeästi näkyvillä. Tämä oli ihanaa, sillä "kiinakrääsää" täällä ei juurikaan näkynyt.

🧨 Irlanti ei ole edullinen maa. Jos reissubudjetti on tiukka, niin etukäteen suunnittelu kannattaa jälleen. Ja kaikkien lippujen etukäteen osto suositeltavaa! Siinä säästää useita euroja, parhaimmillaan jopa kymppejä.

Uudelleen haluan vielä mennä. Ja jos ei matkaseuraa löydy, niin täällä voi reissata huolettomin mielin yksinkin 💚