Muumimukit ja palapelit

Kuuluin vielä jokunen vuosi sitten siihen porukkaan, joka suuntasi ostoksille heti sinä päivänä, kun uusi muumimuki tuli markkinoille. Välillä oli niitä mukeja, joiden väri tai kuvitus ei miellyttänyt silmää ollenkaan, mutta muki piti keräilyn nimessä silti ostaa.

Pyörittelin kasvavaa kokoelmaani kaapista toiseen, ostin niille jossain vaiheessa jopa oman vitriinin. Mukeja oli parhaimmillaan yli 80kpl, joukossa uusia ja vanhoja. Päivittäisessä käytössä niistä oli vain muutama.

Jossain vaiheessa ajatuksiini hiipi ajatus siitä, että oliko keräily enää järkevää. Kaapissa lojui kymmenittäin mukeja, joita ei käytetty. Kymmenittäin mukeja, jotka eivät olleet mielestäni kauniita saatikka uniikkeja tai edes kotimaisia. Suurin osa minunkin kokoelmastani oli valmistettu Thaimaan tehtaalla, toki Arabian tuotteita ne edelleen oli valmistusmaasta huolimatta.

Kun tuli aika myydä meidän omakotitalo, tuli myös aika myydä Muumimukit. Olin siinä vaiheessa pyöritellyt ajatusta jo niin paljon, että päätös oli yllättävän helppo.

Laitoin niistä Facebookiin ilmoituksen tyylillä "kiinnostaako ketään enää Muumimukit? Nyt olisi myynnissä liki 90kpl....". Ja jestas sitä trafiikkia, mitä meidän pihassa oli seuraavan viikon ajan. Hakija toisensa jälkeen kurvasi pihalle ja haki mukeja, ovikello soi aamusta iltaan ja merkkasin mukeja post it-lapuilla ostajien nimien perusteella. Rahaa tuli sen verran, että pääsin Barcelonaan reissulle.

Kaappi tyhjeni vauhdilla, mutta kertaakaan ei tehnyt kipeää. Mökille säästin nämä kaksi mukia: iltapurjehdus ja pullopostia. Niiden tunnelma ja kuvitus on ihana ja mökille ne sopivat aiheensa puolesta hyvin. Kahvia niistä ei juoda, välillä niissä on tuikku ja välillä pieni tekokasvi.

Pysähdyn välillä kaupassa uuden mukin äärelle, mutta vielä kertaakaan ei ole tullut tunnetta, että pitäisi ostaa. Selkeästi siis kasvoin tästä keräilystä jollain tavalla ulos. 

Uutta keräilykohdetta en ole vielä keksinyt. Tykkään kyllä vanhoista astioista ja lasitavarasta, mutta en niitä kuitenkaan tarkoituksella kerää. Ostan lähinnä oikeasti tarpeeseen tai silloin, kun eteeni tupsahtaa jotakin todella löytöä hintansa puolesta tai jos se herättää muistoja lapsuudesta. Ehkä jopa nautin nyt siitä, että kaapeissa on väljyyttä ja tavaraa vain tarpeeseen.

Viime viikonloppu ja reissu Tokmannille herätti kuitenkin jotain keräilyvaistoa. Alelaarissa oli tuhannen palan palapelejä, joissa aiheena oli vintage posterit tai matkailukohteet. Hinta yhdelle pelille alta kymppi.

Nappasin ensin tämän palapelin, jossa loimusivat revontulet Lapin maisemassa. Olen oman elämäni aikana nähnyt juuri Lapissa tuollaiset loimuavan vihreät revontulet, sellaisia ei ole vielä muualla vastaan tullut. Sain silloin katsella niitä islanninhevosvaelluksella ja kokemus oli todella taianomainen. Palapeli meni ostoskoriin siis ihan puhtaasti tunnepohjalta!

Kaivelin alekoria hieman. Tarjolla oli Italiaa, Tallinnaa, Malibua ja Miamia. Kunnes käteen osui Norjan Lofootit. Hihkaisin ääneen!

Pari vuotta sitten käytiin Lofooteilla ja kyllä se on kokemuksena mulla ihan top kolmen kärjessä kaikista maailman matkoistani. Olen siitä kirjoittanut blogiini, tarina löytyy täältä 

https://unholanemanta.blogspot.com/2024/07/lofootit-haaveilua-reissaamisesta.html?m=1

En edes miettinyt kahta kertaa, molemmat palapelit lähtivät kotiin. Kotona tsekkailin Tacticin aihetarjontaa lisää. Markkinoilla on Lapista toinenkin versio, jota yritin jo etsiä nettikaupoista. Siinä oli myös kiva kuvitus ja värimaailma! Tallinna-aihetta myös pohdin, Viro kun on "toinen koti" meille. 

Havahduin jossain vaiheessa siihen, että tarvitaanko nyt oikeasti neljää palapeliä? Mutta kun mieli tekisi kerätä kaikki!

Levitin ensimmäisen palapelin keittiön pöydälle ja viikon aikana sitä rakensi milloin kukakin: oma perhe, pikkuveljeni, vierailijat. Välillä joku puuhasteli sen parissa yksin ja välillä teimme porukalla. Kissa oli apurina joka päivä. Huomasin ilokseni, että lapset keskittyi siihen välillä pitkäksikin aikaa unohtaen kännykät ja telkkarit. Vierailijoiden kanssa vaihdoimme syviäkin ajatuksia palapelin äärellä. Oli helppo jutella tunteita ääneen, kun käsillä oli pientä puuhaa.

Palapeli meni kiireisen työviikon aikana ihan terapiasta. Totesin tämän keräilykohteen olevan joka pennin arvoinen. 

Revontulet taidan laittaa takaisin laatikkoon, jahka saamme sen valmiiksi. Mutta Lofootit vein mökille. Niistä ajattelin tehdä taulun.

Olisi kiva kuulla, onko joku muu kyllästynyt lopulta keräämiinsä asioihin? Onko niistä lopulta luovuttu ja kauanko kypsyi päätös luopumisesta? 

Keräilykohteita olisi myös kiva kuulla! Itse taisin nyt hairahtaa tähän Tacticin palapelimallistoon.