Jugend- valaisin ja Finel, löytöjä jälleen! Osto- ja antiikkiliike PH Virtanen

Heinäkuun viimeisiä päiviä viedään ja samalla lomani alkaa olla lopuillaan. Blogini lukijamäärä on ollut tasaisesti nousussa ja ette uskokaan, kuinka paljon se mieltäni piristää! Kiitos kaikille siellä ruudun toisella puolella ❤️ Aloitin muutama päivä sitten myös Instagramin, sinne olisi tarkoitus laittaa nopeita kuvia ja videoita projekteista ja askarteluista ja kaikesta mitä nyt jaettavaksi ajattelen. Vielä se tili on melko tyhjä, mutta tulkaa toki seuraamaan, jos turinani kiinnostaa @unholanemanta 

Öljysin mökin rappuset ja jätin ne kuivumaan kirppisreissun ajaksi. Olin jo etukäteen päättänyt, että en osta mitään. Lähdin Ugiin lähinnä ruokakaupoille ja samalla viemään tarpeettomia tavaroita kierrätykseen.

No se päätös joutui koville jo heti alkumetreillä, astuin Puustin ovista sisään ja lasivitriinissä minulle keimaili Finelin Vegeta. Kiertelin myymälän rauhassa läpi ja kulutin aikaa, toivoin jonkun muun nappaavan kattilan, mutta ei. Tarvitsin kyllä kotiin parin litran kattilaa, joten ostin sen sekä koristerypäleet, molemmat täydellisessä kunnossa.

Vegetan hinta 20€ ja rypäleiden hinta 3€. Ne ostin puhtaasti nostalgian takia, mummolassa näitä oli aikanaan koristeena paljon.

Ilma oli mielettömän kaunis ja lämmin, joten päätin kävellä kujia pitkin kohti ruokakauppoja. Tupsahdin yhtäkkiä osto- ja antiikkiliike PH Virtasen pihalle ja ihan kuin olisi johonkin ihmemaahan tiensä löytänyt! Jo pihalla oli tavaraa laidasta laitaan ja sisällä tavarapaljous ylettyi lattiasta kattoon. 

Olin niin ihmeissäni aarteista, etten tajunnut paikkaa juurikaan kuvata. Suosittelen käymään, varsinkin sisustus- ja antiikki-ihmisille! Tarjolla on huonekaluja, astioita, esineitä, mattoja, valaisimia..... En ymmärrä, miten kyseinen putiikki on mennyt minulta ohi kaikki nämä vuodet!

Aikani siinä pyörittyäni katseeni kiinnittyi melko massiiviseen ja kauniiseen jugend- valaisimeen. Ihastelin sitä tovin, mutta päätin jatkaa matkaa ja ihmettelyä. Joku vika minun jaloissani ilmeisesti on, sillä löysin itseni pian uudelleen sen valaisimen luota.

Suu kysyi hintaa vaikka aivot huusivat lomabudjetin ylittyneen jo viikkoja sitten. Kummallisen huono tämä itsekontrolli nykyään. Ajauduin keskusteluun yrittäjän itsensä kanssa ja hän kertoi valaisimen olleen joskus hänen kotonaan. Valaisin on 1900-luvun alusta ja tuotu Suomeen merimiesten mukana ilmeisesti Saksasta. Se on koristanut Raumalaisen kodin kattoa vuosikymmenet, kunnes päätyi yrittäjä Virtasen kotiin. 

Valaisimen runko on kuparia ja sitä koristaa käpy-kuviointi. Lasikuvut on täysin ehjät ja ihanat "huurteiset", kuten tuon ajan valaisimissa ne onkin. Yrittäjän kaveri on aikanaan sähköistänyt lampun ja toimivuustakuu annettiin. Keskustelumme aikana ehdin googlailla kyseisten valaisimien hintoja ja samalla myöskin kauhistua. Hinnat alkaen monta sataa euroa.

Maksoin valaisimesta lopulta 130€. Kyseisessä liikkeessä tavaroissa ei ole hintaa merkittynä, mutta jutustelemalla ja tinkimällä kaupanteossa teki näköjään edullisia löytöjä. En ole jugend-valojen ekspertti, mutta nopeiden tutkimusteni perusteella hinta oli varsin maltillinen. Varsinkin, kun sain kaupan päälle uuden trampoliinin, jonka hinta nettikaupoissa yli 100€.

Vaikka rahaa kului, olin löydöistä todella onnellinen! Ruokatilamme on kaivannut kattovalaisinta pitkään ja nyt se löytyi, vieläpä hyvin uniikki sellainen 🤍

Seuraava haaste oli saada löytöni mahtumaan autoon. Takakontti täyttyi ruokaostoksista ja valaisimesta, lapset istuivat takapenkillä supussa trampoliinin kanssa. Auto oli niin täysi, ettei sinne olisi mahtunut enää yhtäkään koristerypälettä.

Varjelin automatkalla lasikupuja, kuin kansallisaarteita. Jos niistä yksikin menee rikki, valaisin on pilalla. Uutta kupua tällaiseen on käytännössä mahdoton löytää.

Mutta ehjänä saatiin perille ja loppupäivä menikin valaisinta ihastellessa. Lapset olivat onnellisia trampasta ja se tulee itsellenikin treeneihin käyttöön.

Ruokailutila on tavallaan mökkimme sydän. Ruokailun lisäksi siinä pelataan, vietetään yhdessä aikaa, työskennellään, hengitellään ja tuijotellaan merelle. Valaisin sujahti tilaan hyvin eikä ole liian massiivinen, vaikka myymälässä todella isolta näyttikin. Minun silmissäni se on mökkimme jalokivi.

Innostuin näistä jugend-ajan valaisimista ja sisustamisesta, opin yhden illan aikana tyylisuuntauksesta paljon. Jos siellä on jollakulla omia aarteita ja kuvia, niin näkisin mielelläni niitä! Saa laittaa viestiä, vaikkapa siellä Instan puolella ☺️ Ja muutoinkin seurailisin mielelläni samanhenkisiä tilejä, ilmoittakaa itsestänne ❤️

-Jenna